Perheeseeni kuuluu lisäkseni kaksi jo aikuista poikaa Erik ja Aleksi. Molemmat asuvat jo omillaan, mutta auttavat aina tarvittaessa koirien hoidossa. Pentujen ollessa talossa heidän apunsa on korvaamatonta.

Ensimmäisen belgianpaimenkoirani ostin vuonna 1983 Beautyadeline "Bette"(Serios Andor-Anvil). Betten ostin ns. sian säkistä eli pieni kahden rivin ilmoitus Savon Sanomissa, pari soittoa ja niin minulle tuli Bette. Bette kuoli huhtikuussa -95 11,5 vuotiaana puhjenneeseen märkäkohtuun.

Vuonna 1990 rupesin miettimään toisen koiran hankintaa, harrastekoiraa. Otin yhteyttä silloiseen pentuvälittäjään Johanna Syrjäseen ja kysyin ulkomaalaisten kenneleitten osoitetietoja. Monien mutkien kautta varasin itselleni pennun V.'t Belgisch Schoon kennelistä. Jäin odottamaan seuraavaa tulevaa pentuetta. Itse asiassa samaan aikaan syntyivät kahdet pennut, joista kasvattaja valitsi minulle uroksen antamieni toiveiden perusteella. Näin minulle tuli Duke V.'t Belgisch Schoon. Duke kuoli helmikuussa 2007 vanhuuteen.

Tidy Queen V.'t Belgisch Schoon tuli meille sijoitukseen toukokuussa -95. Tidy jäi kesällä -99 ystävättäreni mökille kesän viettoon ja jäi sille tielleen. Näin Tidyä useita kertoja viikossa koko sen elämän ajan, kun lenkkeilimme yhdessä. Tidy oli Duken paras ystävä. Valitettavasti Tidy ei sopeutunut isompaan koiralaumaan ja tiedän, että sillä oli paljon parempi olla perheen ainoana koirana. Tidy kuoli toukokuussa 2009 vanhuuteen. Kiitos Sirkka! Tidy sai kanssasi parhaan mahdollisen elämän.

Vuonna 1997 Donatrix kennel käytti Dukea hollannintuontinartulleen Juliette V.Lana's Hof:lle. Siitä pentueesta halusin itselleni narttupennun. Pentueeseen syntyi 1 narttu Merveille eli Taika. Taika oli 2 ensimmäistä vuotta sijoituksessa ja perheen luopuessa Taikasta otin sen takaisin itselleni. Taika meni Johannalle siksi aikaa, kun Adele tuli minulle synnyttämään E-pentuetta. Tuo laina kestikin sitten vähän pidempään, kuin oli alunperin tarkoitus. Yhteistyön tuloksena Taikasta tuli käyttö-, tottelevaisuus- ja agilityvalio. Taika vietti viimeiset 4-vuotta eläkeläisenä minun luonani. Taikakin eli melkein 15-vuotiaaksi.

1998 sain käyttööni ihanaakin ihanamman nartun Black Shock Angelikan Kesäsen Minnalta. Halusin itselleni Duken pojan ja kun pentueeseen syntyi vain 1 uros niin ei siinä tarvinnut valintaa suorittaa. Näin meille tuli Finn Noir Baron. Baro eli pitkän elämän kuten isänsä ja äitinsä. Baro nukutettiin ikiuneen huhtikuussa -14 melkein 16-vuotiaana.

Tällä hetkellä minulla on kotona kolme urosta, Finn Noir Nobleman s.2014 ja F N Somebody to Love s.2020 ja F N The King 2022. Tammikuussa 2020 jouduin lopettamaan 2 erittäin rakasta koiraani Hidalgon 14,5 v ja Just a Gigolon 8,5 v jolla todettiin joulukuussa -19 vatsasyöpä. Näiden kahden koiran menetys oli minulle äärettömän raskasta.
Olin jo pitkään katsellut ulkomailta narttua tuodakseni sen Suomeen käyttääkseni sille joskus tulevaisuudessa omia uroksiani. 2019 otin yhteyttä Unkariin kennel Comme un Reve Noiriin ja tammikuussa 2020 meille tuli sieltä narttupentu Ma Chérie joka asuu pääsääntöisesti vanhemman poikani Erikin kotona.

Belgialaisten kanssa olen aina harrastanut jotain. Duke ja Baro olivat viestikoiria. Dago oli jälkikoira ja Gigo ensimmäinen agility koirani. Käyn tietysti jonkun verran näytteyissäkin, mikäs sen mukavampaa jos on koira joka pärjää silläkin puolella puolella. Tätä nykyä minua näkee kuitenkin eniten agilitykilpailuissa.

Perheeseemme kuului myös Schipperke narttu Alexia de la Tangi Morgane joka tuli meille nuoremman poikani toiveesta. Hän halusi pienen koiran ja minun mielestäni sipu oli ainut pieni koira jonka belggari perheeseen voisi ottaa. Yhdellä Ranskan erikoisnäyttely reissulla otin asian puheeksi Cristinen (kennel Foret de Olifan) kasvattajan kanssa. Illallispöydässä sattui istumaan Alexian kasvattaja ja siinä samalla varasin itselleni narttupennun. Kävin hakemassa Alexian huhtikuussa 2005 Ranskasta. Alexia ei muistutattanut tyypillistä ranskalaista schipperkeä. Se oli suht iso eikä mikään näyttelytähti, mutta luonne sillä oli 10+! Alexia tuli perheeseeni "kotikoiraksi", mutta Johanna kilpailutti senkin AGI3 saakka. Alexialla teetettiin kahdet pennut, A- ja B-pentue.

Aleksian kuoltua päätin, että jos koskaan otan uutta schipperkeä haen sen Ruotsista Corinnas kennelistä. 2017 tuli uuden sipun aika ja kävin hakemassa Corinnas Luna Noiren nuoremmalle pojalleni. Luonne silläkin on 10+ ja ulkomuotokin. Lunalla tehtiin yhdet F N C-pennut. Synnytys ei sujunut kuten oppikirjoissa joten sitä ei tulla enää käyttämään uudestaan.

Kasvatustyöni on suht. pienimuotoista. Jokaisen pentueeni olen teettänyt ja teetän edelleen niin, että olisin itse valmis ottamaan pentueesta itselleni koiran. Varsinaisia sijoituskoiria minulla ei ole, mutta Johanna Peltonen (koirat Finn Noir Adele, Eclair, Gilda, I'm Special. J-Lo, Néréide, Rose, Soul Sister, Vanessa joka valitettavasti kuoli nuorena aivokalvon tulehdukseen sekä Wild Beauty) kanssa meillä on tietynlainen yhteistyösopimus. Johanna on tehnyt töitä sekä PK, TOKO että AGILITY puolella. Johannan saldona on tällä hetkellä muutama agility- & toko valio, myös yksi käyttövalio löytyy. Kiitos Jonna! Varsinaisia sijoituskoiria minulla ei ole, mutta yksi ns sopimuskoira Solers Back to Black minulla on. Isänä tällä koiralla on mielestäni yksi mahtavimmista näkemistäni uroksista Acley Clever Canin.

Kiitos teille kasvattieni omistajat jotka olette tuoneet kasvattini esille tavalla tai toisella! Kannustuksenne ja ihanat kommenttinne saavat minut jatkamaan tätä "työtä".

Kiitos rakkaille lapsilleni, jotka olette jaksaneet olla apuna äitinne harrastuksessa. Koskaan ei kumpikaan ole kieltäytynyt auttamasta, kun on ollut tarvis. Erik jopa opetteli viestin aakkoset, kun tarvitsin apuohjaajaa Barolle.

Lopuksi tietysti, Suuri KIITOS suurenmoiselle äidilleni, joka vuosikausien ajan tuli avukseni hoitamaan pentuja. Äiti olet painosi arvoinen kultaa!